Lehtorista tuli koirahieroja

Hei lukijani, teitä ei tätä ensimmäistä kirjoitusta kirjoittaessa oikeastaan ole vielä olemassa, mutta toivon että teitä alkaa kertyä, kunhan saan painettua julkaise-nappia. Tästä ensimmäisestä postauksesta tulee lyhyt esittelyni ja tarinan alku.

Miksi lehtorista tuli koirahieroja? Maisterintutkinnon suoritettuani 2001 työskentelin ja loin uraa pelkästään yliopistolla. Yliopisto muuttui vuosien varrella, ja aloin kokea, ettei perustutkimusta enää arvostettu samalla tavoin kuin aloittaessani. Tohtorintutkinnon ja dosentuurin saavuttamisen jälkeen uran eteneminen vaikutti näköalattomalta huomatessani, kuinka paljon aikaa ns. paperityö ja tuloksettomien rahoitushakemusten kirjoittaminen kulutti. 

Äitiysloma oli nelikymppiselle se elämänmuutos, joka auttoi uskaltamaan siirtyä uuteen. Sain toteutettua pitkäaikaisen haaveeni oman yrityksen perustamisesta. Halusin vapautta ja vastuutakin, vain itselleni. Koirat ovat jo vuosikaudet olleet elämässäni suuressa roolissa ja työ niiden parissa on luonnollinen jatkumo. 

Nyt kun hieman aikaa on jo kulunut yrittäjänä, olen edelleen tyytyväinen valintaani. Olen myös aloittanut jatkokouluttautumisen koirafysioterapeutiksi. Ehkäpä otan tulevaisuudessa askeleen takaisinpäin tutkimusta kohti, koska fysioterapia on myös tieteenala. 

Asiakkaita minulle on kertynyt rekikoirista, näyttelykoirista ja muidenkin lajien harrastajista. Nyt kesällä 2022 uusi asiakasryhmä on ollut kasvussa: hieman iäkkäämmät koirat, joiden toimintakykyä omistajat haluavat ylläpitää. 

Seuraavissa postauksissa aion kuvata koirahierojan arkea ja ajatuksia. Tervetuloa lukemaan!