Lepo, osa 1

Jaahas. Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jonkin verran aikaa. Ehkäpä jutun aihe liittyy jotenkin myös tähän taukoon. Olen kuitenkin pyöritellyt mielessäni kirjoittamista lähes viikottain. Asiaa olisi, mutta onko aikaa.

Fysioterapiaopintoni ovat olleet tauolla, koska en voi ylikuormittaa itseäni. Ylikuormittumisesta seuraa sairastumisalttius ja stressikierre.

Lepo on tärkein parantumisen väline. 

Tyypillinen tapahtuma on koiran ylirasitus ja / tai jonkinasteinen loukkaantuminen  treenissä. Pidetään lyhyt tauko ja  "eikun"  takaisin hommiin. Kohta sattuu taas jotain. Itse asiassa, taitaa koko koira olla aivan viallinen, kun ei millään toimi?

Hieroja voi palpoida ja mahdollisesti hieroakin koiraa. Hän ymmärtää ettei hieronta ole hoitomuoto esim. akuutissa venähdyksessä. Hieronta sopii kyllä purkamaan kehon ongelmia. mikäli venähdys on vaikkapa rasittanut kohtuuttomasti muita lihaksia, kun koira varoo esim. laskemasta painoa jollekin jalalle. 

Hieroja ehdottaa lepoa. Pitkää lepoa. Lepo voi kestää puolet treenikaudesta.

Oletko valmis antamaan koirallesi aikaa parantua? Eri ammattiryhmien luona vierailut osaltaan edesauttavat koiran paranemista, mutta oletko oikeasti valmis antamaan harrastuskoirasi levätä ja parantua levon avulla?

Levossa koira liikkuu mieluiten lyhyitä aikoja ei-hihnassa ja rauhallisesti, mutta eri lihasryhmiä kuormittaen esim. metsäisessä maastossa. Jos tontti on tarpeeksi suuri, omalla pihallakin ulkoilu saattaa riittää. 

Entä jos koira ei ns. kestä toimettomuutta? Mielestäni ongelma ulottuu silloin jo  jalostustyön puolelle, miksi olemme halunneet jalostaa käyttöömme koiria, jotka eivät pysty lepäämään tarvittaessa? Erilaisia aivopähkinöiden ratkaisuleikkejä, rauhallista jäljestämistä tms. voi toki kokeilla.  

Omistaja tuntee aina koiransa parhaiten ja onkin tärkeää miettiä yhteistyössä hierojan ja muiden terapeuttien kanssa, miten todellisen parantumisen edellytys, enemmän tai vähemmän pitkä lepo,  toteutetaan käytännössä.